keskiviikko 2. elokuuta 2017

Passage to Panama: 4. stoppi Costa Rica


Panaman kanavan jälkeen ensimmäinen Tyynenmeren stoppi tehtiin Costa Rican Puntarenasiin. Sinne olimme saaneet paikan retkeltä "National Park, Gardens & Crocs!". Tämä retki osoittautui oikeinkin hedelmälliseksi valokuvauksen kannalta, katsotaas :)


Ensimmäinen kohde oli Pura Vida Gardens & vesiputous. Pura Vida (= Täyttä Elämää) puutarha oli niin loisteliaasti viimeistelty kokonaisuus että! Kävelyreitti oli huoliteltu niin, että joka iikan oli helppo kulkea ja aivan alkumetreillä jo bongattiin tukaani. Tämä ensimmäinen bongaus oli niin vikkelää sorttia, että kuvaan sitä en ehtinyt tallentaa, mutta kokonaisuus oli vielä näkemättä - ehkäpä vielä onnistaisi.


Kauniita istutuksia ja merinäkymä alhaalla

Eksoottisia kasveja


Adventure dining, melkoinen näkymä vesiputoukselle ym. oli tästä illallispaikasta!

Kotka siellä liitelee vesiputouksen yllä
Ja vihdoin onnistunut tukaanivalokuva (alla)! Kai ovat melko arkoja lintuja, kun eivät kovin lähelle päästä valokuvailemaan. Jälleen: onneksi olin hankkinut uuden objektiivin tänne reissuun, kelpasi kuvailla (ehkä se on jo tullut selväksi :))


Oppaamme Ricardo, muistaakseni, esittelee eri kasveja




Portaat olivat tosi kauniisti kehystetty kukilla - tai nuo taisivat ollakin värikkäitä (viiri- tai kirjo-) vehkoja.



Sitten bongattiin tällainen jättiläisheinäsirkka. Ihmettelin, että mitähän se tuossa pyörii ympyrää itsekseen keskellä jalkakäytävää ja syyn hoksasin, kun purin kuvia koneelle ja vertasin toiseen heinäsirkkaan, jonka kuvasin lehdellä: tuolta ensimmäiseltä puuttui toinen tuntosarvi, voi ressukka!




Pura Vida -puutarhasta ajeltiin sitten Caracan kansallispuistoon. Sademetsän uumenissa oli toiveissa nähdä papukaijoja ja apinoitakin. Ja sellainen keltamusta myrkkysammakkokin oli yksi nähtävyys. Guuglailin näin jälkikäteen sitä sammakkoa ja laji taisi olla nuolimyrkkysammakko. Ko. sammakko oli jossain tituleerattu maailman myrkyllisimmäksi eläimeksi?! Ei ole kuulemma aggressiivinen, mutta ihonsa läpi erittää myrkkyään, eli siihen ei kannata koskea. Niin juu, ja mehän näimme myös tämän sammakon, kun kiireen vilkkaa tulimme pois sieltä sateisesta sademetsästä: keltamusta sammakko loikki polun yli sinne jonnekin pöpelikköön. Lähellä oli :)

Söpö perhosbussimme :)


Caracan pihapiirissä pyöri vapaana eri värisiä ja kokoisia iguaaneja:



No matkaan lähdettiin kuuman kosteaan sademetsään, mutta se painostava keli uumoili mitäpä muuta kuin sellaista rankkasadekuuroa, että itse käännyin takaisin aika alkumetreillä, koska kameralle ei olisi ollut mitään suojapussukkaa ja se olisi kyllä kastunut aivan läpikotaisin (vaikka siinä sääsuojaus onkin). Niinpä päädyttiin miehen kanssa kaksin kuivattelemaan ja odottelemaan muuta jengiä puiston pihapiiriin. Siinä kun sade taukosi, niin valtaisat määrät erilaisia ihania perhosia lenteli ympäriinsä, mutta nekin päätyönään räpyttelivät siipiään, eivätkä malttaneet asettautua juuri lainkaan valokuvattaviksi, höh. 


Mutta sitten, mikäs siihen tuli räpyttelemään, joku isompi perhonen - ei vaan kolibri! Saihan sen jotenkuten selvän näköisenä piirtymään kuvaankin, vaikka lensikin samalla. Mutta aivan odottamaton onni koitti, kun siivekäs istahti oksalle patsastelemaan ja niinpä sain siitä parikin kivaa kuvaa, JEE! 



Näin siis vaikka emme sademetsän apinoita tai papukaijoja sateen vuoksi bonganneetkaan, niin pihapiirissäkin löytyi muutama kiva valokuvan paikka.

Vielä oli retkeä jäljellä ehkä jännittävin osuus, krokotiilit. Ajoimme jonkin matkaa ja saavuimme eräälle sillalle, jonka alla joen pientareella nämä krokot paistattelivat päiväänsä. Niitä oli kymmeniä ja mitään erityistä eivät siinä puuhanneet, kuin vain köllöttelivät, muutama lillui vedessä. Opimme, että krokot tuulettelevat samalla tavalla kuin koirat läähättävät tasatakseen lämpöään ja siksi niillä oli kita auki. Ei siis mitään aggressiivista ollut tapahtumassa.


Ensin täytyi kuitenkin kuunnella, mitä Ricardolla oli sanottavaa ananaksista. Mm. kuinka valita hyvä ananas kaupassa jne. Ja olihan sitä costaricalaista kahviakin ostettavaksi asti. Skipattiin kyllä kahvin osto ja kaikki muukin osto, koska olimme molemmat olleet niin onnellisia lähtiessämme retkelle, että jätimme lompakot laivalle, en ymmärrä :D 



Mutta tässäpä näitä petoja sitten on. Oppaamme kertoi, että saattavat joskus olla syömättä vaikka kuukausia, jos ovat aterioineet jonkin ison saaliin, vaikka lehmän tms. hiljan. Nämä tuntuivat olevan kohtuullisen tyytyväisiä oloonsa. Ja ylhäältä sillalta me niitä tietty vain tutkailtiinkin. 



Vielä oli yksi varikkokäynti ennen laivalle paluuta - kävimme tällaisessa turistikrääsäpaikassa. Eikä kaikki edes ollut kovinkaan krääsää. Löysin ihanan perhossormuksenkin, mutta sinne se jäi kauppaan sen lompakon puutteessa.

Tukaaneja pörräsi Pura Vida -puutarhassa ja niitä oli muistoiksi myös täällä kaupassa.

Ja olipas kiva saada se kolibri kuvattua, oikein tauluja ja korttejakin oli siitä aiheesta. Erittäin costaricalaista oletan.


Hyvät fibat jäi Costa Ricasta ja aivan upea luonto kaikkinensa, mitä saimme nähdä. Tätäkin, kuten niin monta muuta aiempaakin paikkaa mieluusti tulisin ihmettelemään toistekin <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti