lauantai 27. toukokuuta 2017

Kesäkausi polkaistu käyntiin Välimerellä - terkkuja Turkista!

Yes, yes, Suomessa kun satoi vielä rakeita toukokuulla (yep!?) oli hyvä lennähtää kirjaimellisesti kylmästä lämpimään aloittamaan kesä 2017. Alkupäähän reissuamme seuraksemme saimme kummipoikani, joka kyllä on jo ihan täysi-ikäinen tämän kevään abiturientti ja loppupäähän lomaa tuli myös mieheni tytär nautiskelemaan lämmöstä ja auringosta. Ajankohta oli toukokuun puolivälin ympärillä ja kohteena tuttu Turkki, jossa ei turkkia tarvittu hehh. 

Matkaan lähdettiin ennen kukonkiekaisua, tässä aamun sarastusta Hki-Vantaan kentällä

Aletaan olla perillä - Turkish Riviera siintää alapuolella :)
Keväällä jääkiekkokansaa istutetaan aina ruutujen ääreen jännäämään MM-lätkää. Näin myös tänä vuonna ja eka päivän iltana oli mentävä suosikkiravintolaan lähistöllä katsomaan, miten Leijonat jatkaa MM-turnaustaan. Tosi kivasti on kyllä saatu matsit näkymään turkkilaisiin ravintoloihin ja hienosti onnistui leijonafanitus Välimeren rannalta käsinkin. 


Lähes joka kerta Turkissa tulee nautiskeltua turkkilainen aamiainen, kahvalti - niin tälläkin kertaa. Kiva paikka kahvaltille on Alanyan keskustassa sijaitsevan linnoituskukkulan, Kalen, huipulla Muhtarin Yeri -niminen paikka. Kyllä saa vatsansa täyteen tällä setillä:


Kukkulan ylhäältä on upeat näkymät myös molemmille puolille kukkulaa, niin Kleopatra Beachille länsipuolelle kuin itäpuolen Keykubat beachille. Kukkulan laelta laskeutuessa on ihanien mummujen ja nuorempien naisten pitämiä myyntikojuja, joista saa ostettua kaikkea kivaa - etenkin upeita pashmina-huiveja vallan edullisesti. Tälläkin kertaa mukaan tarttui jokunen ihana uusi huivi <3 



Aamiaisen jälkeen oli seuraavan turistiohjelmanumeron vuoro: partyboat-ajelu Kale-kukkulan ympärillä. Välimeren laineille oli hyvä lähteä vähän sulattelemaan kahvalti-vatsojamme.


Tällä kertaa laivamme upotti  keulansa fosforiluolaan ja sieltä pääsi kurkkimaan vaaleanvihertävänä hohkaavaa luolaa. 

Partyboatilla oli hyvä olla jotain vähän ihon suojaksi - ison auringonsuukon saa tuollaiselta meriretkeltä tuliaisiksi :) 

No juu, Kale oli nyt tutkittu päältä ja ympäriltä, niin jäljelle jäi enää alta ja sisäpuolelta, joten vielä oli käytävä Damlatas-tippukiviluolassa, joka on siinä Kalen juurella. Tämän jälkeen pystyimme sanoa kolunneemme Kalen läpikotaisin hahh! 

Luolan ilma oli todella kostaa, kummakos tuo, kun ilmankosteus on kuulemma lähes 100 %. Luolan ilma sanotaan olevan erittäin hiilidioksidipitoista ja sillä uskotaan olevan parantavia vaikutuksia. Kiva pikkuluola, jossa visiteeraaminen sujuu käden käänteessä. 



Alkupäässä lomaamme viihdyimme niin hyvin omalla parvekkeella ja altaalla, että ihana lähipoukamamme biitsi jäi vallan paitsioon. Sinnehän sitä piti alkaa suunnata, jotta kummipoikakin ehtisi sen kokea ennen kotiinpaluutaan. Noh, sattuipa niin, että juuri sinä päivänä meri oli aika ärjy, emmekä päässeet uimaan lainkaan! Aurinkotuolitkin oli pitänyt raahata poukaman päätyyn, joitteivät ne olisi päätyneet mereen. Biitsin henkilökuntaa oleva Zaza tulikin jossain vaiheessa kysymään, että onko kaikki ok / probleemia, niin piti vastata, että on olemassa vain yksi ongelma: emme voi mennä uimaan noihin aaltoihin. Paistattelimme sen sijaan päivää tovin, joka sekin oli oikein mukavaa.


Biitsiltä saimme sopivat lämmöt päälle ja ne pysyivät hyvin yllä, kun tarvoimme ylämäkeen takaisin kämpille. Se on oikeesti aika tiukka mäki, uhhuh. Merivesi kun jäi testimättä, niin viilentymisen hoidimme altaalla, sekin kelpasi. :)


Siinäpä oli pääkohdat kummipojan vierailusta. Tuntui hän viihtyvän mukanamme ja sanoikin, että oishan tuota pidempäänkin saattanut olla. Kummipojan ja tyttären vierailuiden välissä vietimme viikonlopun kaksin. Siinä sitten tuli seurailtua lätkää ja kivuttua mäkeä ylös & alas. 

Tuonne ylös askelta toisen eteen hiiop!

Ja tältä se näyttää perille päästyä

Tyttären saavuttua mestoille, pääsimme jo rantaankin ihan kunnolla ja lilluttelemaan aalloille uimapötkylöiden kanssa. Merivesi itsessäänkin kelluttaa kivasti, mutta pötkylöiden kanssa turret lillui meressä vieläkin helpommin ja pidempään hehh :)

Joku rohkelikko siellä parasailingia harrastamassa

Meidän seuraksi tuli kilppari, maakilppari kuitenkin, joten merivettä piti varoa

Terve! 
Muuten sitten MM-lätkä pysyi lomaohjelmassa mukana koko ajan, tuossa ao. kuvassa taisi Korpisalo olla aloittelemassa matsia, jonka jätti kesken ensimmäisessä erässä 10 minuutin kohdalla, kun kaksi maalia oli jo päätynyt häkkiin... Takkuista oli leijonien tie. Mutta hyvää lohdutusta toi turkkilainen ruoka. Tuossa alla oli menossa Adana Kebap parempiin suihin. 


Adana Kebap ja ihanat grillatut kirsikkatomaatit
Ja sitten, paikallinen herkku, Ayran. Ei uponnut muuhun matkaseurueeseen, mutta omaan makuun menee justiinsa hyvin. Vähän niin kuin sellaista pikkuisen suolaista kirnupiimää. Kyllä vain. Paikalliset juo sitä helteellä ja toimii muuten tosi hyvin. Juu juu! Ootteko maistaneet? Kannattaa ainakin kokeilla, etenkin piimän ystävät :)

Namm Ayrania!
Muutama pilvisempi päivä osui matkamme ajan sääennusteeseen, niin sille päivälle oli varattu ohjelmaksi Manavgatin Nova Mall-vierailu. Manavgatiin on noin tunnin ajo meidän huudeilta ja siinä on kiva vilkuilla vilistävää maisemaa ajellessa kohti määränpäätä. Bongattiin Ergodan Elektrik -putiikkikin :D


Perillä! Maan isän, Atatürkin, muistopäivän kunniaksi Turkin lippuja ulkoilutettiin siellä täällä, niin myös Nova Mallin ulkoseinälle oli ripustettu jättilippu. 


Nova Mallilla vietettiin sen verran aikaa, että nälkäkinhän siinä tuli. Lounas hoideltiin Üsta Dönerci -pikaruokalassa, josta edelliskerrallakin ostimme döner-rulla-aterian, johon kuului juoma + ranskikset. Hitsiläinen kun jäi harmittaan, etten ottanut Iskender-kebapia, jota aika harvakseltaan muuten näkyy turkkilaisissa menuissa - toisin kuin täällä Suomessa... Oli nimittäin niin herkun näköinen annos, että ens kerralla muistan kyllä sen! 

No hitto miksei?! 

Paluumatkalla

Kohta kotona!

Matkan varrella on toinen toistaan valtavampia holiday resortteja, tässä yksi niistä. Ihan kuin joku Disney -palatsi :)

Vihdoin koitti sekin Turkin matka, jolla mekin intouduimme testaamaan Heikin Baarin, vieläpä ihan kunnolla. Tarkemmin siis Hilal Heikin Baarin - näitä Heikin Baarejahan on veljeksillä kolmin kappalein Alanyassa. Ja ne erottaa tuossa edessä olevasta nimestä, tässä nimenomaisessa "Hilal", joka tarkoittaa Turkin lipussa olevaa kuunsirppiä. Hassun hauskat tarjoilijat, jotka ovat aika sujuvia suomen kielessään ja muutenkin rytmi veressä viihdyttävät lomakansaa. Kävimme jonkun kerran drinksuilla ja syömässäkin ko. paikassa. Biiseinä raikasivat tutut suomiräpit, mm. JVG:n Lomalla viimeinkin jne. Sai myös toivoa omia suosikkeja. 

Heikin Baari mukana MM-huumassa!

2 tilattua mansikkataikuria...?! = 4

Tappara-kissakin tuli tutuksi 

Ja Daisy -pentunen <3 <3 < 3
Vielä piti käydä huiviostoksilla Kale-kukkulalla ja paluusta meinasi tulla varsinainen murheen kryyni, kun kukkulalla järjestettiin jotkut hääjuhlat ilmeisimmin ja kapea serpentiinitie oli aivan tukkeessa autoja. Kaikki punkivat ylöspäin vain ja tila meinasi alkaa loppua ja tulisimmilla meinasi hermotkin pettää. No pois päästiin lopulta kauniit ja edukkaat huivit mukana. 


Ruuhkaa

Siinäpä tiivistetty loma- ja kuvakertomus reissultamme. Aikaa olisi kyllä voinut viettää pidempäänkin, mutta onneksi koti-Suomessakin pystyi jatkamaan sandaaleilla tallustelua, niin ei ollut liian suuri tuo kontrasti lomamoodiin :) 

Alla kuva lähtöpäivän aamulta: johan pukkaa pilviä, niin sama se on lähtä kotia kohti etäämmäs tällasista synkistelijöistä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti